Koska en nyt heti voi roudata niitä kaikkia sinisiä kirpputorille tai kesäkeittiöön (koska mieheni saa "hermoromahduksen", omatunto moittii turhasta kulutuksesta, eikä ole oikein nyt varakaan hankkia uusia vastaavia sopivan värisiä tähän hätään ja koska tarvitsen niitä käytössä...noo ainakin jauhosihtiä, morttelia ja pursotinsettiä). Ratkaisuksi tuli vanha männyn värinen hylly, joka joskus on ollut vanhassa keittiössä ja leikkimökissäkin. Se maalattiin ja ripustettiin seinälle ja nyt siniset ovat siinä (toistaiseksi) kuin koristeena mutta käytössä. Samalla vanhat puiset valaisimien kehykset (70-luvulta?) saivat uuden elämän hyllyinä, jotka toimivat kehyksinä muuttuville kauniille käyttötavara/keittiötarvike -näyttelyille (mun "taidetta") ja samalla lisäsäilytyksenä. Minähän vastustan koriste-esineitä ja vannon & liputan kauniiden käyttöesineiden puolesta. "Maailma pelastuu" sekä elämä helpottuu, kun tavaraa on vähän mutta kaunista ja toimivaa. Uudessa tulevassa lookissa ovat posliinit edelleen valkoisia sekä lasiastiat kirkkaita mutta keittiötarvikkeet ja -välineet vaaleaa puuta, terästä (metallinväristä) ja yllätys yllätys mustaa (...muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta...joka vahvistaa sen kuuluisan säännön)
Sisustamista Remontointia Perhe-elämää - Home Decoration Renovations Family Life Decluttering Home Organizing Crafting Recycling Downshifting ATCs Simple Life
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Trouble with the Blues
Koska en nyt heti voi roudata niitä kaikkia sinisiä kirpputorille tai kesäkeittiöön (koska mieheni saa "hermoromahduksen", omatunto moittii turhasta kulutuksesta, eikä ole oikein nyt varakaan hankkia uusia vastaavia sopivan värisiä tähän hätään ja koska tarvitsen niitä käytössä...noo ainakin jauhosihtiä, morttelia ja pursotinsettiä). Ratkaisuksi tuli vanha männyn värinen hylly, joka joskus on ollut vanhassa keittiössä ja leikkimökissäkin. Se maalattiin ja ripustettiin seinälle ja nyt siniset ovat siinä (toistaiseksi) kuin koristeena mutta käytössä. Samalla vanhat puiset valaisimien kehykset (70-luvulta?) saivat uuden elämän hyllyinä, jotka toimivat kehyksinä muuttuville kauniille käyttötavara/keittiötarvike -näyttelyille (mun "taidetta") ja samalla lisäsäilytyksenä. Minähän vastustan koriste-esineitä ja vannon & liputan kauniiden käyttöesineiden puolesta. "Maailma pelastuu" sekä elämä helpottuu, kun tavaraa on vähän mutta kaunista ja toimivaa. Uudessa tulevassa lookissa ovat posliinit edelleen valkoisia sekä lasiastiat kirkkaita mutta keittiötarvikkeet ja -välineet vaaleaa puuta, terästä (metallinväristä) ja yllätys yllätys mustaa (...muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta...joka vahvistaa sen kuuluisan säännön)
lauantai 21. syyskuuta 2013
Ihminen ei elä pelkästään leivästä mutta melkein.... - Man does not live by bread alone...
En ole kuvannut jokaista tekemääni leipää tänne (...boring...), mutta pitkästä aikaa on tullut tehtyä omia leipäinnovaatioita. Saanko esitellä: "Nannukan vaalea hapanleipä".
Tässäkin sisältö/maku on tärkeämpi kuin ulkonäkö. Kokkauksissanikin olen melko suurpiirteinen niin minulta jäi edellispäivän vuokaleivistä hieman taikinaa yli, jätin sen taikinakulhoon liinan alle ja se muhi yli yön (se hapan osa). lisäsin siihen seuraavana päivänä aamupalalta yli jääneet 4-viljanpuuron jämät (ehkä 2-3 dl), 1 l lämmintä vettä (42 astetta pitäisi olla slle kuivahiivalle), 50 g sulatettua voita, ripaus sokeria, suolaa ja 1 pussi kuivahiivaa, vehnäjauhoja ja hieman sämpyläjauhoja joukkoon, vaivasin melko pehmeän taikinan, annoin kohota lämpimässä.
Kumosin taikinan jauhotetulle leivonta-alustalle. Jaoin neljään osaan. Taikina oli hieman liian löysää (ensi kerralla sitten) ja leipominen oli melko hankalaa, mutta sain aikaiseksi 4 rosoista leipää.
Kastelin kädet kylmällä vedellä ja silottelin suurimmat rypyt kun olin saanut ne pellille. Kohotin hetken vielä pellillä. paistoin huom! kiertoilmauunissa n. 200 asteessa noin 20 min.
Vaikka itse sanon maku oli taivaallinen. Leivät rapeakuorisia mutta sisältä ihanan pehmeitä.
Eilen tuoreeltaan olivat parhaimmillaan mutta edelleen tänään maistui tosi hyvälle.
Tässäkin sisältö/maku on tärkeämpi kuin ulkonäkö. Kokkauksissanikin olen melko suurpiirteinen niin minulta jäi edellispäivän vuokaleivistä hieman taikinaa yli, jätin sen taikinakulhoon liinan alle ja se muhi yli yön (se hapan osa). lisäsin siihen seuraavana päivänä aamupalalta yli jääneet 4-viljanpuuron jämät (ehkä 2-3 dl), 1 l lämmintä vettä (42 astetta pitäisi olla slle kuivahiivalle), 50 g sulatettua voita, ripaus sokeria, suolaa ja 1 pussi kuivahiivaa, vehnäjauhoja ja hieman sämpyläjauhoja joukkoon, vaivasin melko pehmeän taikinan, annoin kohota lämpimässä.
Kumosin taikinan jauhotetulle leivonta-alustalle. Jaoin neljään osaan. Taikina oli hieman liian löysää (ensi kerralla sitten) ja leipominen oli melko hankalaa, mutta sain aikaiseksi 4 rosoista leipää.
Kastelin kädet kylmällä vedellä ja silottelin suurimmat rypyt kun olin saanut ne pellille. Kohotin hetken vielä pellillä. paistoin huom! kiertoilmauunissa n. 200 asteessa noin 20 min.
Vaikka itse sanon maku oli taivaallinen. Leivät rapeakuorisia mutta sisältä ihanan pehmeitä.
Eilen tuoreeltaan olivat parhaimmillaan mutta edelleen tänään maistui tosi hyvälle.
torstai 12. syyskuuta 2013
Sadonkorjuun aikaa - Harvest Time
Ihanista syksysäistä on saatu nauttia. Puutarha on täynnä satoa, joka pitäisi saada talteen talven varalle... Päärynäpuukin antoi ensimmäisen runsaan sadon. Omenia ja karhunvattuja, ihanaa tuoksua, pimeneviä iltoja - samalla kertaa haikeaa ja odottavaa tunnelmaa...
Päärynähilloa - Pear Jam |
Karhunvattu - Blackberry |
Kirpputorilöytö:
erinomaisessa kunnossa oleva
Kotiliesi vuodelta 1951
(nro 18, Syyskuu ii, 1951).
Kannen ihanan nostalginen kuvitus
Martta Wendelin.
Osoitelapussa lukee Lepaa, Puutarhaopisto.
Hyvää syksyä ystävät!
Olen touhunnut kaikkea pakollista: kotihommia, lasten koulun ja harrastusten aloittelua, kaikenlaista järjestelyhommia jne. Keittiökin on edistynyt mutta kuvaaminen jäänee tuonnemmaksi, koska kaikki on toistaiseksi "järjestelykaaoksen" vallassa... "Decluttering"-projekti etenee. Elokuun puolessa välissä oli taas ihania vieraitakin mm. "terapiakoira" Otto. Olen ladannut akkuja, hakenut uusia virikkeitä sekä vain ollut ja mietiskellyt...
"Kettukoira" Otto |
Ketunleipää |
Eikä yhtään kettua missään.... |
Nuorimmaisen kakunkoristelutaidetta |
PEACE AND LOVE!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)