Askartelua - Crafting

Pääsin pitkästä aikaa korttiaskartelujen pariin. Pikaisesti tein ystävälleni "Vintage"-henkisen syntymäpäiväkortin. Sisälle laitoin kuvan ja leimaisin leimasinkirjaimilla henkilökohtaisen viestin (jota en halua julkistaa.) Vaikka en ole kovin taitava askartelija saan siitä suunnatonta nautintoa. Kirjaimet ja kuvat saattavat hieman vinksahdella eri suuntiin, mutta onhan ainakin vahva käsityön leima. Joulukortti-projektikin jo aloitettu...

Hyvää Yötä Ystävät!

Lapsuuteni Herkkuja osa III - Treats from my childhood part III

Syyslomaa viettäessä iski taas armoton makean himo. Täytyi saada jotakin helposti ja nopeasti kotona olevista aineista. Keksin tehdä tätä nostalgista herkkua.

KÖYHEMMÄT  RITARIT 

Viipaleita vaaleasta leivästä

Maitoa

Voita

Hilloa (+ kuohukermaa) 

Leikkaa leipä parin sentin viipaleiksi.

Kasta viipaleet maitoon.

Paista viipaleita paistinpannulla keskilämmössä molemmin puolin, kunnes niiden väri on kauniin kullanruskea ja pinta rapea.

Tarjoa heti hillon (ja kermavaahdon) kera.

Mielestäni parhaiten toimii mansikka- tai vadelmahillon kanssa.

Meillä ei  tuo kermavaahto ole oikein kenenkään mieleen, jätin suosiolla pois, mutta maistui ihanalta ilmankin.
PS. Iso Onnitteluhali nuorimman tyttären Kummitädille!

Jouluhullu - Crazy about Christmas

 Nuorimmaisen tyttären ja hänen ystävänsä tänään tekemää piparitaidetta.

Tunnustan olen niitä... niitä ärsyttäviä Jouluhulluja. Hei olen Nannukka ja olen Jouluihminen. Tänään on 67 päivää Jouluun - 67 days until Christmas. 10 viikonloppua. 10 viikonloppua aikaa nauttia ja valmistella ja odottaa... Tänä vuonna en stressaa vaan nautin, ihan varmasti. Aloitan ajoissa, suunnittelen, askartelen, leivon, nautin... Tänä vuonna Joulu ei yllätä minua "housut kintuissa"! Olen hankkinut jo kaikki tarvittavat askartelutarvikkeet Joulukortteihin ja aion aloittaa ajoissa, ihan pian... Jos ne tänä vuonna pääsisivät jo postiin saakka. En ole niitä jotka valmistavat sen seitsemän sorttia (kun niin on aina ollut), en ole niitä jotka siivoavat kodin lattiasta kattoon, en ole niitä joiden koti pursuaa ylen määrin Joulurekvisiittaa, en ole niitä joiden piha loistaa sateenkaaren väreissä jouluvaloa, en ole niitä jotka ravaavat kaupoissa ostamassa lahjoja serkun kummin kaimalle ja Tyyne-tädille. Olen niitä jotka leipovat muutaman piparin, joulutortun ja kakun, ostaa Lapsille Yhdet lahjat, sammuttaa valot ja sytyttää kynttilät sisälle sekä lyhdyt pihalle, kuuntelee Joululauluja (niitä perinteisiä suomalaisia - hartaita & kauniita) ja nauttii. Pidän siitä että perheellä on aikaa olla yhdessä. Pidän Hiljaisuudesta ja Rauhasta.  Kerrankin tämä Kiireinen Maailma edes hetkeksi melkein pysähtyy. Kunhan selvitään näistä enemmän ja vähemmän raskaista syksytalviviikoista.
Kotiseudulleni on kuulemma satanut jo ensilumi... Peace and Love!

Pläkkilyhtyni http://www.loftet.fi/taito-shop-loftet/plakkilyhdyt/

Martta Wendelin, Kotiliesi No: 22, 1943

Lapsuuteni herkkuja osa II - Treats from my childhood

Ihanaa! Tänään minulle tulee vieras pitkästä aikaa. Jotain olisi kiva tarjota. Leipominen ei oikein eilen innostanut.  Mieleeni muistui lapsuuteni helppo herkku kaurakeksit. Niitähän jäi vieraalle tarjottavaksi kokonaista viisi kappaletta! Ilmeisesti maistui myös muille :) Olin melkein unohtanut miten hyviä ja nopeita ne ovat tehdä...
Ulkona on kaunis kirkas kylmän kirpeä syysilma! Kakluuni on lämmitetty ja kohta keitän teetä! Mukavaa Päivää Kaikille!
PS: Rakkaat Syntymäpäiväonnittelut vanhimmalle kummityttärelleni!

KAURAKEKSIT

noin 30 kpl

100 g voita tai margariinia
2 ½ dl kaurahiutaleita
¾ sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
1 muna

Sulata voi kasarissa. Sammuta levy. Lisää joukkoon kaurahiutaleet. Anna turvota noin viisi minuuttia. Sekoita joukkoon sokeri, vehnäjauhot ja muna.

Jaa seoksesta pieniä nokareita leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 200-asteisessa uunissa 5–7 minuuttia.

Vinkki!

Voit maustaa taikinaa vaniljasokerilla, suklaarouheella, rusinoilla tai pieneksi silputuilla, kuivatuilla hedelmillä.

Haluan yksinkertaisemman elämän - I Dream about the Simple Life...

elämän yksinkertaistaminen eli minulle se tarkoitaa mm. Tavaroista luopumista ON OLLUT yhtä suuri henkinen (henkisen kasvun!) prosessi kuin konkreettinen projekti. 
Ensimmäinen käytännön kokemus yksinkertaisemmasta elämästä tuli vuonna 2003, kun vietimme yli viikon lomamökissä, jossa oli kaikki tarvittava mutta ei mitään turhaa. 
Luopuminen alkoi "ahdistuksesta", muutosta ja taloremontista mutta suurin herätys oli äidin vakava sairastuminen, muutto hoitokotiin ja hänen asunnostaan luopuminen jo vuonna 1994. lopulta myös molempien vanhempien kuoltua: perinnönjako ja tavaroiden selvittely. (josta 6-lapsisen perheen kaukana asuvana NUORIMMAISENA pääsin helpolla ja lähes ilman "perintöä=tavaraa") SILLOIN YMMÄRSIN, että kukaan ei saa täältä mitään mukaansa JA parhaat muistot ovat sielussa & sydämessä. 
kaikkea ei tarvitse tallettaa/säästää eikä edes muistaa - vain tärkeimmät... 
Muutimme kerrostalosta omakotitaloon vuonna 2001. Kerrostalo huoneistomme huonekalut eivät sopineetkaan tyylillisesti ja ison koon vuoksi taloomme. SIITÄ LUOPUMINEN jo KÄYTÄNNÖSSÄ ALKOI... luopumisen ensihaikeudesta/järkytyksestä selvittyä tulee suorastaan euforinen olo...
En halua tuhlata rajattua aikaani turhien tavaroiden hankkimiseen (shoppailuun), niistä huolehtimiseen ja hoitamiseen sekä lopulta niistä eroon pääsemiseen. 
Tie on ollut pitkä eikä ole / ole ollut helppo ja vieläkin kesken: 
1) Rakastan/olen rakastanut kauniita tavaroita &  vanhoja tavaroita & kirjoja, lehtiä, elokuvia, musiikkia...ymmärsin, että kaikkea ei tarvitse itse omistaa niitä voi lainata, vuokrata ja ihailla myös kaukaa. tunnen suurta onnea esim. vieraillessani joissakin kodeissa ja päästessäni kurkistamaan sisälle mielestäni kauniisti sisustettuihin koteihin ihanine (yleensä jo vanhoine) tarkkaan harkittuine tavaroineen. less is more.
2) Olen myös "hoitanut" ajoittaista pahaa mieltäni, alemmuuden tunnetta(?), huonoa itsetuntoa(?) ja turvattomuuden / tyhjyyden tunteitani tavaroilla. Tavara ei tunnetusti tuskaa tunne. olipa syynä ahneus, välinpitämättömyys tai oman itsensä pönkittäminen, ensin pitää selvittää syy/motiivi päästäkseen tavarataivaan rajoittamisen alkulähteille.
3) Oman karun lapsuuden hyvittäminen omille lapsille. Ostan vieläkin esim. lapsilleni nykyiseen elintasoomme nähden ihan liian kalliita vaatteita tms. mutta pyrin laatuun määrän kustannuksella ja myyn pieneksi käyneet heti kirpputoreilla (kun ne vielä on IN) ja saan hyvitystä omatunnolle sekä kukkarolle...
Itselläni on vain noin viisi asukokonaisuutta. Tämä on minulle helppoa koska kuivausrumpu varmistaa nopean pyykkikierron, väriskaalani on hyvin rajattu:  vaatteita voi helposti yhdistellä ja tiedän tarkkaan mikä sopii minulle ja mikä ei, sekä koska en ole kovin kiinnostunut ulkonäöstäni, mutta haluan olla siisti ja ajattoman tyylikäs(kin)! fashion is for people with no style. Esim. ostin kuusi vuotta sitten ihanat klassiset nahkasaappaat, jotka lähipiirin kauhuksi maksoivat 150 euroa. Olen korjauttanut niitä säännöllisesti sekä hoitanut niitä hyvin ja nyt niillä alkaa jo seitsemäs talvikausi :) Äidin sanonta köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa pitää paikkansa. hyvän Laadun erottaminen huonosta on kyllä entistä haastavampaa, ennen kun se oli suoraan verrannollinen hintaan...
Olemme remontoineet itse taloamme hitaasti viimeiset 12 vuotta ja loppua ei näy... Kaikin ajoin kaikki huoneet eivät ole olleet käytössä (eivätkä vieläkään). On ollut pakko luopua turhasta tavarasta saadakseen ison projektin sujumaan. Taloudellisen tilanteemme muuttuessa (lue huonontuessa), olemme myös pakosti joutuneet rajoittamaan rahan käyttöä,  mutta toisaalta vapaa-ajan lisäännyttyä itse tekeminen on mahdollistunut. Olemme myyneet, lahjoittaneet ja vieneet jonkun osan kaatopaikallekin (esim. puretut huonot rakennusmateriaalit)
Haluan keskittyä yhä enemmän aineettomiin asioihin tavaran sijasta. Nauttia henkisen pääoman kasvattamisesta, elämyksistä, LASTEN NAURUSTA, arjen pienistä iloista, keskusteluista, perheen (ystävien) yhdessä olosta ilman kiirettä, lukemisesta, kirjoittamisesta, minun silmiini ”kauniista” ihmistä, maisemista, luonnosta, taloista ja kaikesta ympärillä. 
kauneus on katsojan silmissä! 
Beauty is in the Eye of the Beholder!
Luopuminen turhista tavaroista (ja muista aikasyöpöistä) ja keskittyminen olennaiseen on parantanut elämän laatua, vähentänyt kiirettä ja antanut enemmän aikaa tärkeiksi tuntemilleni asioille. toisaalta tuntuu että minusta on tullut entistäkin yksinäisempi ”kerettiläisine” mielipiteineni tässä kovassa kilpailu- JA kulutusyhteiskunnassa. ymmärrystä ja sukulaissieluja on hyvin harvassa.
Ja mitä haluan antaa omille lapsilleni perinnöksi? 
EN AINAKAAN TAVARAA ENKÄ MALLIA KULUTTAMISEN AUTUUDESTA. EN SAASTETTA, JÄTETTÄ ENKÄ ROSKAA. HALUAN ANTAA AIKAA, RAKKAUTTA, HENKISTÄ PÄÄOMAA, USKOA OMIIN kykyihin JA OMAAN ARVOONSA, ONNELLISUUTTA, USKOA JA TOIVOA, KYKYÄ NAUTTIA ARJEN PIENISTÄ ASIOISTA JA KYKYÄ ELää JA NAUTTIA NYKYHETKESTÄ.
EPÄVARMOINAKIN AIKOINA TURVAUTUMISTA SIIHEN MITÄ KUKAAN ULKOPUOLINEN EI VOI SINULTA KOSKAAN VIEDÄ: MIELIKUVITUkseen, LUOVUUteen JA KEKSELIäisyyteen. 
IHMISEN ARVO ON SIINÄ KUINKA KOHTELET MUITA JA MITEN ELÄT ELÄMÄÄSI EIKÄ SIINÄ MITEN PALJON JA MITÄ OMISTAT eikä se oletko johtaja vai siivooja. peace and love!

"I think there is beauty in everything. What ‘normal’ people would perceive as ugly, 

I can usually see something of beauty in it."

— Alexander McQueen

Lihatonta lokakuuta... - A meat free October...

Enpä olisi uskonut että minäkin hurahdan tähän buumiin: Ruokaan... Ennen minua lähinnä kyllästytti kanssaihmisten loppumattomat jorinat ruoanlaitosta ja leipomisesta. Myönnän - on pakko syödä ja tehdä ruokaa, mutta kokoajan puhua siitä? Huoh. Hifistelyt on arkiruoasta kaukana: edullista, nopeaa, helppoa, konstailematonta, terveellistä ja ennen kaikkea mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa. Nyt menossa (lähes) lihaton lokakuu. En halua tylsistyttää teitä ainaisilla resepteillä, mutta jos joku haluaa, niin voi jättää viestin niin laitan tänne tai sähköpostiin :)  Olen löytänyt uudestaan ruoanlaiton ilon. Paras kiitos on kun ruoka katoaa nopeasti padasta, pannulta kattilasta ja lautasilta.
Nyt on menossa 9. lähes lihaton päivä.
Ruokalistalla on ollut mm.
- Lindströmin pihvit
- Tomaatti-sipuli-porkkana pastakastike + tummaa pastaa
- Borssikeitto (ilman lihaa) smetanalla
- Juurespata uunissa
- Peruna-sipuli-paprika pata kuminalla maustettuna + ranskankermaa
- Juureskeitto
- Uunimunakas
- Nokkosletut (ihan samanlaisia kuin pinaattiletut) itse tehdyllä mansikkahillolla.
Hyllyssä odottaa Kikherneet ja ihanan monikäyttöiset punaiset linssit sekä jääkaapissa aivan uusi tuttavuus minulle kyssäkaali,  niistä pitää keksiä yhdessä tai erikseen jotain...  PS: Punajuuri on Pop!

UUNIMUNAKAS
1/2 isosta paprikasta
1 iso sipuli
1 iso tomaatti
7 kanamunaa
suolaa
pippuria
vähän tomaattiketsuppia tai paprikajauhetta tms.
(halutessasi ½ dl kermaa/maitoa)
(halutessasi juustoraastetta)

Vatkaa kananmunat rakenteeltaan rikki. Sekoita joukkoon pilkotut paprika ja sipuli sekä tomaatti. Mausta. Kaada leivinpaperin päälle pellille tai voideltuun laakeaan uunivuokaan.
Paista uunin keskitasolla kieroilmauunissa n. 160 astetta (normaali uunissa 200 astetta) noin 15-25 min kunnes munakas on paistunut kokoon ja saanut kullanruskean värin. Tällä perusohjeella on lähes rajattomasti eri variaatiomahdollisuuksia!

Lapsuuteni herkkuja osa I - For Everyone with a Sweet Tooth

Vaikka edellisperjantaina maistoinkin  lapsuuteni herkkua kaupan hyllyltä Hopeatoffeeta, olen palauttanut mieleeni itse tehtyjä lapsuuteni herkkuja esim. toffeeta. Namimussuille karkkipäivän herkuksi ilman lisäaineita :)
Välillä lisään enemmän tai vähemmän (n. 2 rkl) tummaa kaakaojauhetta. Variaatioita saa myös lisäämällä manteli- tai pähkinärouhetta, kookoshiutaleita jne.  Joskus laitan vähemmän kermaa ja lisään vahvaa kahvia. Osan sokerista voi myös korvata siirapilla.
Tässä on käyttämäni perusohje, mutta internet on pullollaan erilaisia ohjeita.

TOFFEE 
100 g VOITA
3 dl HIENOA SOKERIA
2 dl KUOHUKERMAA

Vuoraa uunipelti tai vuoka (15x20cm kokoinen) leivinpaperilla. Laita sokeri, voi ja kerma kattilaan ja levyn lämpö keskitasolle. Sekoita koko ajan ja anna kiehua noin 20-30 min. Jos seos alkaa kuplimaan paljon kannattaa nostaa kattila hetkellisesti pois levyltä. Toffee on valmis, kun se muuttuu paksuksi ja ruskeaksi. Kaada kuuma valmis seos uunipellille. Käytä lastaa ja levitä toffeemassa tasaiseksi. Anna toffeen asettua muutaman minuutin ajan. Leikkaa se sopiviksi annospaloiksi ja anna jäähtyä kokonaan (käytännössä annospaloihin leikkaaminen on melko vaikeaa ainakin minulle)
nami nami ja muistakaa pestä hampaat!

SUKUPOLVIEN KETJU - The Chain of Generations

Järjestelyprojektini etenee hitaasti, mutta epävarmasti...
Isän perintönä minulla on isoisän vanha nahkalompakko, jossa on vanhoja kirjeitä, lehtileikkeitä ja muuta sellaista sekä nämä isovanhempieni henkilöllisyystodistukset, jotka oli pakko hankkia sota-aikana. Molemmat isän puoleiset isovanhempani ovat syntyneet 80 vuotta ennen syntymääni. Koskaan en heitä tavannut. Omat lapsenikaan eivät juuri muista omista äidin puoleisista isovanhemmistaan mitään, koska olivat niin pieniä heidän kuollessaan.
Näissä henkilöllisyystodistuksissa on jotain hellyttävän haurasta potreteista leikattuine kuvineen.
Konkreettinen linkki menneisyyteen - olette olleet olemassa ja pidelleet näitä työn kovettamissa käsissänne. Mitä teidän maailmassa tapahtui?
Mahtaisitte ihmetellä nykymaailman menoa, yltäkylläisyyttä ja jälkipolvien "helppoa" elämää. Teidän maailmassa oli elämäntehtävä ja tarkoitus selvä: tee työtä, hanki ruokaa 8 lapselle ja yritä saada perhettä eteenpäin, parempaa kohti.

Isän molemmat vanhemmat olivat isäni syntyessä 34 v. (ja minun syntyessäni, jos olisivat olleet elossa, 80 v.)
Minun syntyessäni isäni oli 46- ja äitini 39-vuotias ja lasteni syntyessä he olivat 78/91 v. ja 71/74 v.
Minä olin lasteni syntyessä 32/35 v. ja mieheni vuoden enemmän.
Mitenköhän Ketju tästä jatkuu...

Elämän Tarkoitus? - The Meaning of Life?

Sitä ovat pohtineet monet ja minua viisaammat. Tämä määritelmä kyllä pysäytti. Tällaiseen ajatuskulkuun tai ilmaisuun ei edes monet aikuiset pysty. 

Tapahtui viime viikolla: Lapseni (11 v./5 lk) oli saanut tehtyä historian kokeen hyvissä ajoin valmiiksi (arvosanaksi tuli 9 1/2!). 
Hän kysyi opettajalta, mitä sitten pitäisi tehdä, opettaja oli vastannut (ironisestiko?) että kirjoita koepaperin taakse vaikka "Mikä on elämän tarkoitus?"... 

Hän teki työtä käskettynä. Tässä tulos. Voiko sitä paremmin sanoa?