Isän perintönä minulla on isoisän vanha nahkalompakko, jossa on vanhoja kirjeitä, lehtileikkeitä ja muuta sellaista sekä nämä isovanhempieni henkilöllisyystodistukset, jotka oli pakko hankkia sota-aikana. Molemmat isän puoleiset isovanhempani ovat syntyneet 80 vuotta ennen syntymääni. Koskaan en heitä tavannut. Omat lapsenikaan eivät juuri muista omista äidin puoleisista isovanhemmistaan mitään, koska olivat niin pieniä heidän kuollessaan.
Näissä henkilöllisyystodistuksissa on jotain hellyttävän haurasta potreteista leikattuine kuvineen.
Konkreettinen linkki menneisyyteen - olette olleet olemassa ja pidelleet näitä työn kovettamissa käsissänne. Mitä teidän maailmassa tapahtui?
Mahtaisitte ihmetellä nykymaailman menoa, yltäkylläisyyttä ja jälkipolvien "helppoa" elämää. Teidän maailmassa oli elämäntehtävä ja tarkoitus selvä: tee työtä, hanki ruokaa 8 lapselle ja yritä saada perhettä eteenpäin, parempaa kohti.
Isän molemmat vanhemmat olivat isäni syntyessä 34 v. (ja minun syntyessäni, jos olisivat olleet elossa, 80 v.)
Minun syntyessäni isäni oli 46- ja äitini 39-vuotias ja lasteni syntyessä he olivat 78/91 v. ja 71/74 v.
Minä olin lasteni syntyessä 32/35 v. ja mieheni vuoden enemmän.
Mitenköhän Ketju tästä jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Paljon kiitoksia kommentistasi